Jyrki Kiiskinen

Nenän edessä vuori
74 sivua
Teos 2023
ISBN 978-952-363-385-8
helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Vierailijakritiikit
JanneL
Olen helsinkiläinen kriitikko ja suomentaja. Erikoisalaani ovat runous ja romaanisen kielialueen kirjallisuus. Runoudessa nautin siitä, että jokin voi mennä yli hilseen ja silti tuntua valtavan merkitykselliseltä.

Uutta runoutta vanhassa mitassa

JanneL

Mitallinen runousko kuollut? Vielä mitä! Viime vuosina runoilijat ovat alkaneet kiinnostua erilaisista muotoa koskevista rajoitteista, minkä myötä myös runomittoihin kirjoittaminen on lisääntynyt.

Jyrki Kiiskinen hyödynsi sonettimuotoa jo teoksessaan Äänen murros (2016), ja hänen yhdeksäs teoksensa Nenän edessä vuori sisältää gazeelimittaan kirjoitettuja runoja. Arabialaisperäinen, sittemmin Persiassa ja muualla islamilaisessa maailmassa suosittu runomitta koostuu kahden säkeen säkeistöistä, ja ensimmäisen säeparin loppusointukaava tai viimeinen sana toistuu läpi runon. 

Suomessa gazeelia on aiemmin kokeillut Otto Manninen runossaan ”Kultaiset torvet” vuonna 1925, mutta kukaan ei ole omistanut sille kokonaista teosta! Mannisen runo rakentuu toistuvien loppusointujen varaan, kun taas Kiiskinen rakentaa runonsa toistuvan loppusanan ympärille: ”Puhelin ei piippaa, vaikka tiedän että kuolet. / Mitä odottelen. Sinä soitat. Minä vastaan. // Avaa silmät, Jyrki, maista suola, antaisitko / sähisevän hermokimpun, otan sen myös vastaan”. Runojen lopussa esiintyvä ”Jyrki” on kaksinkertainen silmänisku: Kiiskinen teki itsestään henkilöhahmon jo teoksessa Kiiskiset (Teos 2019), mutta myös gazeeliperinteeseen kuuluu runoilijan signeeraus viimeisessä parisäkeessä.

Teoksen toinen lähtökohta on maalari Paul Cézanne, joka maalasi Sainte-Victoire -vuorta uudestaan ja uudestaan. Maalarin pakkomiellettä käsittelee yksi gazeelien lomaan sijoitettu proosaruno. Kiiskisen teos tutkii, miten toiston avulla voi luoda intensiivisemmän suhteen todellisuuteen ja löytää yllättäviä näkökulmia maailmaan. Toisto voi olla myös pakkotoistoa, ahdistuksen oire, jolla pyritään hallitsemaan kaoottista todellisuutta.

Säkeen lopussa toistuva kertosana sitoo runoissa yhteen aiheita, jotka eivät ensi silmäyksellä liity toisiinsa. Esimerkiksi runo, jonka kertosana on ”jossain”, viittaa ainakin löytöretkeilijöihin, moderniin sodankäyntiin, finanssikapitalismiin, Jeesukseen ja isoisän hautajaisiin. Joissain runoissa taas toisto tuo suufilaisen mystiikan arjen keskelle: ”Haltioidun, dervissien tanssi kiihtyy, / kattilassa pyörähtelee tiskiharja.”

Parhaimmillaan gazeeli luo hypnoottisen tunnelman, kun kertosana yhdistyy musiikilliseen poljentoon. Tosin gazeelimuoto on suomeksi jäykempi ja siksi vaativampi kuin vaikkapa englanniksi. Suomessa sanan loppuun tulevat sijapäätteet rajaavat sanan käyttötapoja, ja juuri monitulkintaisuudessa piilee runomitan viehätys. 

Aikamoisen vuoren Kiiskinen tosiaan raahaa lukijan nenän eteen. Vaikka kaikki runot eivät toimi yhtä hyvin kuin toiset, urakka on silti hatunnoston arvoinen. Ilman uhkarohkeita kokeiluja runous ei koskaan uudistuisi.

JanneL
Olen helsinkiläinen kriitikko ja suomentaja. Erikoisalaani ovat runous ja romaanisen kielialueen kirjallisuus. Runoudessa nautin siitä, että jokin voi mennä yli hilseen ja silti tuntua valtavan merkitykselliseltä.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Avainsanat