Pauli Hautala

Katseen maanosat
80 sivua
Poesia 2022
ISBN 9789523051874
Oululainen kirjoittaja ja lukija. Elääkseen kirjoittaa mainoksia. Etsin runoudesta ilmaisuvoimaista, persoonallista, tuoretta kieltä, rosoisuutta ja kiinnostavaa ajattelua. Jotain tummaa. Huomaan lähestyväni teoksia usein ideologiakriittisestä näkökulmasta. Kriitikkona tykkään tarttua teoksiin, jotka ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton tai jotka on joidenkin toimesta lytätty. Matkani runouteen alkoi, kun Harry Salmenniemen Texas, sakset haukuttiin niin kiinnostavasti, että se oli pakko lukea.

Pauli Hautalan esikoisteos Katseen maanosat tarjoaa rauhallisen, lähes meditatiivisen lukukokemuksen.

Katseen maanosissa liikutaan pihapiirissä, kotona ja muissa arkisissa ympäristöissä. Tehdään havaintoja luonnosta, kasvatetaan lapsia, uidaan. Katse pysähtyy havainnoimaan ja löytää merkityksiä pienistä asioista, kuten hyönteisistä, puista ja juoksukilpailuista. Katseelle uskollisesti havainnot ovat kuvia. Teksti luo omanlaistaan kuvastoa läpi koko teoksen, vaikka katseen kohteet vaihtuvat.

Hautalan teoksessa luonto kohtaa teknologian, rakennetun ympäristön ja ihmisen luomat instituutiot: ”Kun suljet silmäsi vanhainkodissa, jossa robottihoitaja tarjoilee sinulle synteettistä teetä, näet vihdoin kaikki yökkösten ja nollien juoksevat sarjat.”

Kun on katse, täytyy olla myös katsoja. Teoksessa on selkeästi minämuotoinen puhuja, mutta häntä me emme näe. Runot rakentuvat havainnoista, jotka on muotoiltu säntilliksi tekstiruuduiksi. Kieli on vakavaa, rauhallista ja toteavaa. Tekstissä on kuitenkin myös huumorin pilkahduksia, havainnoissa lempeyttä ja lämpöä. Havaintojen raportointi on tarkkaa ja keskittynyttä.

Teoksen puhujan katse kiinnittyy pieniin yksityiskohtiin – eläinten, kasvien ja lasten maailmaan. Lapsi ei ehkä tunne kelloa, mutta se kiehtoo esineenä. Tietoisuus ikkunalasista tulee vasta kun opettaja on huomautuksellaan luonut siitä rajan.

Runojen proosallinen muoto antaa odottaa kerronnallisuutta ja jonkinlaista etenemistä. Monotonisen arjen ja omalakisen luonnon kohtaamisesta syntyvät hetket luovat kuvia, joiden pinnan alla tapahtuu paljon – pintapuolinen rauhallisuus piilottaa sisäänsä vahvoja jännitteitä. Lukijana pääsemme kurkistamaan arjen toisteisuuden ja tylsyyden tuolle puolen esimerkiksi mäyrien liikkeitä seuraamalla. Kielen ja havainnon yhtäaikainen naiivius ja tarkkuus avaavat portin.

Silti minulla on vaikeuksia päästä teoksen kielen monotonisuuden toiselle puolelle, välissämme on lasi tai jokin raja. Välillä kuvien pysähtyneisyys ja havaintojen ruumiillinen sisäänpäinkääntyneisyys alkaa ahdistaa. Katseen maanosat on niin tasapainoinen, että olisin kaivannut siihen jotain rikkovaa, säröä kuvien, havaintojen ja hitaiden tilanteiden sekaan. Onneksi silloin tällöin väliin tulee huumoria: “Leikkauksessa noudatetaan lattialle putoavan sisäelinsiirteen suhteen viiden sekunnin sääntöä. Verenpaineen mittaaminen työpäivän aikana koituu hyväksi, mikäli toimenpiteiden määrässä säilyy kohtuus.”

Oululainen kirjoittaja ja lukija. Elääkseen kirjoittaa mainoksia. Etsin runoudesta ilmaisuvoimaista, persoonallista, tuoretta kieltä, rosoisuutta ja kiinnostavaa ajattelua. Jotain tummaa. Huomaan lähestyväni teoksia usein ideologiakriittisestä näkökulmasta. Kriitikkona tykkään tarttua teoksiin, jotka ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton tai jotka on joidenkin toimesta lytätty. Matkani runouteen alkoi, kun Harry Salmenniemen Texas, sakset haukuttiin niin kiinnostavasti, että se oli pakko lukea.

Kommentit kritiikkiin

Yksi vastaus artikkeliin “Meditatiivinen lukukokemus pysäyttää havainnon äärelle”

  1. Otso Venho sanoo:
    Pohdin usein tämän teoksen salakavalaa huumoria. Olen miettinyt paljon sitä, että miksi monet tämän teoksen säkeistä ovat niin uskomattoman hauskoja. Kritiikissä mainittu pienten yksityiskohtien runsaus resonois itsessänikin. Upeita kuvia on ylipäätään runsain määrin. Mieleeni on jäänyt elävästi kuvat sateenvarjosta lautasantennina sekä kämmenellä pidettävästä lehdestä kompassina. Ja ne tosi hienot uimahallien ratoja tutkailevat runot! En tiedä onko tämä nyt aivan totta, mutta uimahallit tuntuvat olevan jotenkin trendikkäitä miljöitä suomalaisessa nykykirjallisuudessa. Aika plääh olo saattaa tulla usein sellaisesta kliinisen kloorinkatkuisesta fiilistelystä joka ei palaudu juuri mihinkään muuhun kuin uimahalliestetiikkaan tai vedessä kelluvaan tyypin psykologiaan. Tässä teoksessa ratojen kelluva arkkitehtuuri limittyi hienolla tavalla teoksen muihin ympäristöjen rajoja ja rakenteita tutkiviin runoihin. Luin tätä kirjaa itse lähinnä asuinlähiöini viileässä ulkoilmassa, ja se toi omaan lukukokemukseen poikkeuksellisen paljon. Kaukaa kantautuvan koulu -välitunnin äänet, puut, talot ja niitä määräävä asemakaava näyttäytyivät ihan uudessa valossa.

Vastaa


helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.