Atte Koskinen

Silmittömyys
57 sivua
WSOY 2022
ISBN 9789510477557
Olen runoudentutkimukseen ja ekokritiikkiin erikoistunut kotimaisen kirjallisuuden tohtorikoulutettava Helsingin yliopistosta. Olen aiemmin kirjoittanut runouskritiikkejä Nuoreen Voimaan ja tietokirjakritiikkejä Bibliophilokseen ja Joutseneen. Kriitikkona olen kiinnostunut erityisesti ihmisen luontosuhdetta, ympäristö- ja eläinaiheita käsittelevästä runoudesta sekä yhteiskunnallisiin teemoihin nivoutuvasta lyriikasta. Suhtaudun kuitenkin innolla runouden lajiin ylipäätään ja syvennyn uteliaisuudella kaikenlaisiin runoteoksiin.

Atte Koskisen esikoiskirja Silmittömyys kietoutuu ratkeamattomaan, jossa välitila ei tarkoita keskeneräisyyttä vaan olemisen perustavanlaatuista yksikköä. Teos rakentuu sivuille väljästi asetelluista fragmenteista, joiden väliin jäävä etäisyys korostuu yhtenä teoksen semanttisena elementtinä: ”Kuinka paljon noihin väleihin mahtuukaan, ja mitä / ja millaista tilaa ne oikein rakentavat.” Runojen kuorittu ilmaisu jättää tilaa merkityksistä tiheälle sanomattomalle.

Filosofisiin pohdintoihin siivittävissä runoissa tematisoituu aukeamisen ja kohdatuksi tulemisen prosessi, joka ei mahdu tyhjentävästi kieleen. Kielen sijasta kosketus näyttäytyy runoissa kohtaamisen syvimpänä muotona. Maailmassa olemisen perusta paikantuu kehoon, millä on kiinnostavaa kaikupohjaa kokemusta ja kehollisuutta painottavan fenomenologisen ajattelun kanssa: ”Olemme lihastemme polkuja, niiden muisti / omaamme syvempi, vastaansanomattomampi.”

Etualalle nousee myös ajatus siitä, että vain pieni osa ihmisen olemassaolosta mahtuu hallittuun ja intentionaaliseen. Kaikki tahatonkin on osa ihmisen olemusta, maamerkkejä, joista toisen tunnistamme: ”Ja miten lähes kaikki minusta huomaamattani tihkuva / saakaan uuden elämän kasvoillasi, / vastaansanomattomasti tunnistavilla.” Kohtaaminen tarkoittaa täten myös kontrolloimattomuuden hyväksymistä.

Koskisen ilmaisusta tekee väkevää vilpittömyys, joka jättää paljon tilaa myös selittämättä jäävälle. Ilon radikaali eetos kohoaa riisutuista säkeistä vahvana: ”Ja on kuin ilo tekisi meidät, että vasta ilo / ja ennen sitä vain häilyisimme, kesken, // kunnes ilo, lopulta, se todistaa meidät.” Ilo merkitsee myös vapautumista ja antautumista tilalle, jota hallitsee jokin kielellistä ilmaisua virtaavampi: ”Ilon hetkellä astumme sivuun, / annamme paikkamme riemulle meissä. // Olemme cembalomusiikkia”. Kielen rajallisuus ja kokemukselliselle maailmassa olemiselle antautuminen muodostavat teoksessa keskeisen temaattisen juonteen.

Koskisen runojen lukeminen muistuttaa meditatiivista kokemusta. Teos ei tarjoile suoria vastauksia tai koherentisti pakattuja teemoja, mutta runojen äärellä mieli tyhjenee turhasta kohinasta ja kiinnittyy rauhoittavaan tilaan, jonka tarkoin valitut sanat ja aavat tyhjät kohdat sivuilla muodostavat. Vain taiten tehty runoteos pystyy tällaiseen.

Olen runoudentutkimukseen ja ekokritiikkiin erikoistunut kotimaisen kirjallisuuden tohtorikoulutettava Helsingin yliopistosta. Olen aiemmin kirjoittanut runouskritiikkejä Nuoreen Voimaan ja tietokirjakritiikkejä Bibliophilokseen ja Joutseneen. Kriitikkona olen kiinnostunut erityisesti ihmisen luontosuhdetta, ympäristö- ja eläinaiheita käsittelevästä runoudesta sekä yhteiskunnallisiin teemoihin nivoutuvasta lyriikasta. Suhtaudun kuitenkin innolla runouden lajiin ylipäätään ja syvennyn uteliaisuudella kaikenlaisiin runoteoksiin.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.