Satumaisin aineksin höystettyä taitavaa ja puhuttelevaa nykyrunoutta

Satu Fellmanin satumaailmoista ammentava esikoisrunoteos Riittävätkö kyyhkyset on lumovoimaista luettavaa, jossa satujen kuvasto ja alati ajankohtaiset teemat rakkaudesta yksinäisyyteen kohtaavat omaleimaisesti ja koskettavasti. Grimmin sadut eivät todellakaan ole länsimaisessa kirjallisuudessa uusi tai omaperäinen interteksti, mutta Fellmanin teos onnistuu rantauttamaan satujen naishahmoja ja aineksia nykyaikaan kekseliäästi ja kliseitä tuulettaen.

Vaikka Grimmin veljesten kokoamista saduista on siistitty pienille lapsillekin sopivia versoja, on tunnettua, ettei näissä kansanperinteeseen pohjautuvissa tarinoissa kartella rujoja ja ahdistaviakaan sisältöjä. Varjoisia sävyjä eivät väistä myöskään Fellmanin runot, joissa esimerkiksi Prinsessa Ruususen maailma sekä syömishäiriön ja ahdistuksen kuvaus kohtaavat: ”huone linnaksi / metallisänky / yöpöytä lastulevyä / kaksi valaisinta / ei mitään mihin hirttäytyä”. Vaikka linnat ja tyrmät eivät enää hallitse yhteiskuntaamme ja sen maisemiamme, satujen kuvasto on monessa mielessä ikiaikaista: ”on monenlaisia tyrmiä myös sellaisia joita kukaan muu ei näe”.

Feministiselle eetokselle pohjautuvat runot tarkastelevat kriittisesti erityisesti naiseuteen ja tyttöyteen liittyviä oletuksia ja vähättelyä, joita vanhemmuudessakin toteutetaan: ”oho olikin oma tytär / ohimennen täysiin kirstuihin ja laareihin vaihdettu”. Runot herättelevät pohtimaan tarinoissa vaikuttavia voimasuhteita ja sukupuolirooleja sekä sitä, missä määrin niillä on kaikupohjaa tässäkin ajassa.

Fellmanin teos osoittaa, kuinka raikkaasti satujen aineksia mahdollista ankkuroida yhteiskunnallisestikin tärkeisiin aiheisiin, joita käsitellään elävän ja taidokkaan runokielen kautta. Sadut heijastelevat aina aikansa arvoja ja useimmiten patriarkaalisia asenteita, mutta Fellmanin runot muistuttavat, että tänä päivänä meidän on mahdollista valita arvomme, uudistaa tarinoiden kaavoja ja vahvistaa vaiennettujen ääntä.