Satu Fellman

Riittävätkö kyyhkyset
64 sivua
Enostone 2022
ISBN 9789523990142
Olen runoudentutkimukseen ja ekokritiikkiin erikoistunut filosofian tohtori ja kirjallisuudentutkija Helsingin yliopistosta. Kriitikkona olen kiinnostunut erityisesti ihmisen luontosuhdetta, ympäristö- ja eläinaiheita käsittelevästä runoudesta sekä yhteiskunnallisiin teemoihin nivoutuvasta lyriikasta. Suhtaudun kuitenkin innolla runouden lajiin ylipäätään ja syvennyn uteliaisuudella kaikenlaisiin runoteoksiin.

Satu Fellmanin satumaailmoista ammentava esikoisrunoteos Riittävätkö kyyhkyset on lumovoimaista luettavaa, jossa satujen kuvasto ja alati ajankohtaiset teemat rakkaudesta yksinäisyyteen kohtaavat omaleimaisesti ja koskettavasti. Grimmin sadut eivät todellakaan ole länsimaisessa kirjallisuudessa uusi tai omaperäinen interteksti, mutta Fellmanin teos onnistuu rantauttamaan satujen naishahmoja ja aineksia nykyaikaan kekseliäästi ja kliseitä tuulettaen.

Vaikka Grimmin veljesten kokoamista saduista on siistitty pienille lapsillekin sopivia versoja, on tunnettua, ettei näissä kansanperinteeseen pohjautuvissa tarinoissa kartella rujoja ja ahdistaviakaan sisältöjä. Varjoisia sävyjä eivät väistä myöskään Fellmanin runot, joissa esimerkiksi Prinsessa Ruususen maailma sekä syömishäiriön ja ahdistuksen kuvaus kohtaavat: ”huone linnaksi / metallisänky / yöpöytä lastulevyä / kaksi valaisinta / ei mitään mihin hirttäytyä”. Vaikka linnat ja tyrmät eivät enää hallitse yhteiskuntaamme ja sen maisemiamme, satujen kuvasto on monessa mielessä ikiaikaista: ”on monenlaisia tyrmiä myös sellaisia joita kukaan muu ei näe”.

Feministiselle eetokselle pohjautuvat runot tarkastelevat kriittisesti erityisesti naiseuteen ja tyttöyteen liittyviä oletuksia ja vähättelyä, joita vanhemmuudessakin toteutetaan: ”oho olikin oma tytär / ohimennen täysiin kirstuihin ja laareihin vaihdettu”. Runot herättelevät pohtimaan tarinoissa vaikuttavia voimasuhteita ja sukupuolirooleja sekä sitä, missä määrin niillä on kaikupohjaa tässäkin ajassa.

Fellmanin teos osoittaa, kuinka raikkaasti satujen aineksia mahdollista ankkuroida yhteiskunnallisestikin tärkeisiin aiheisiin, joita käsitellään elävän ja taidokkaan runokielen kautta. Sadut heijastelevat aina aikansa arvoja ja useimmiten patriarkaalisia asenteita, mutta Fellmanin runot muistuttavat, että tänä päivänä meidän on mahdollista valita arvomme, uudistaa tarinoiden kaavoja ja vahvistaa vaiennettujen ääntä.

Olen runoudentutkimukseen ja ekokritiikkiin erikoistunut filosofian tohtori ja kirjallisuudentutkija Helsingin yliopistosta. Kriitikkona olen kiinnostunut erityisesti ihmisen luontosuhdetta, ympäristö- ja eläinaiheita käsittelevästä runoudesta sekä yhteiskunnallisiin teemoihin nivoutuvasta lyriikasta. Suhtaudun kuitenkin innolla runouden lajiin ylipäätään ja syvennyn uteliaisuudella kaikenlaisiin runoteoksiin.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.