Oululainen kirjoittaja ja lukija. Elääkseen kirjoittaa mainoksia. Etsin runoudesta ilmaisuvoimaista, persoonallista, tuoretta kieltä, rosoisuutta ja kiinnostavaa ajattelua. Jotain tummaa. Huomaan lähestyväni teoksia usein ideologiakriittisestä näkökulmasta. Kriitikkona tykkään tarttua teoksiin, jotka ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton tai jotka on joidenkin toimesta lytätty. Matkani runouteen alkoi, kun Harry Salmenniemen Texas, sakset haukuttiin niin kiinnostavasti, että se oli pakko lukea.

Ystävyydestä kirjoitetaan aivan liian vähän. Lasten- ja nuortenkirjallisuudessa ystävyys on vielä yleinen teema, mutta aikuisille suunnatuissa teoksissa keskeisenä teemana harvinainen. Eeva Maria al-Khazaalin neljäs runokirja, Dakota, lupaa kertoa ystävyydestä.

Teokselle nimensä antanut henkilö, Dakota, on kustantamon mainostekstistä mukailtuna tähdenkirkas, säkenöivä persoona, jonka varjosta teoksen todellisen päähenkilön ja puhujan on rimpuiltava irti. Dakota on karismaattinen hahmo, mutta kuten valitettavan usein, myös myrkyllinen ystävä.

Kuten ei ole olemassa “kieltä ilman sen ympäröiviä reunaehtoja” ei olisi myöskään nimihenkilö Dakotaa ilman puhujaa. Vaikka Dakotasta rakennetaan mielikuva elämää ja varsinkin yhtä ystävyyttä suurempana hahmona, tämä teos kertoo kuitenkin enemmän itse puhujasta kuin Dakotasta. Ja hyvä niin. Puhuja on herkkä, kyseenalaistava, reflektoiva ja voimakkaasti tunteva nainen. Dakotan henkilökuva puolestaan rakentuu dramaattisista eleistä ja kuvista. Hahmossa on loppujen lopuksi hyvin vähän inhimillisyyttä ja tarttumapintaa. Puhujan tavallisuus hävettää häntä, mutta teoksessa tavallisuus on esitetty sympatiaa herättävästi, ja on samastuttavampaa kuin pinnallisen Dakotan spektaakkelimaisuus.

Al-Khazaalia lukeneille poetiikka on tuttua: tyyli on dramaattista ja aiheet keskittyvät puhujan tunteisiin. Teoksen ongelmaksi muodostuu käsitteellinen kieli: se teoretisoi ja analysoi, on selittävää ja ymmärtämään pyrkivää. Liiallinen käsitteellinen puhe etäännyttää tekstistä ja henkilöistä, ja lisäksi tuntuu siltä, kuin tämä ystävyys olisi jo loppuun käsitelty. Kaivattu intiimiys jää tavoittamatta. Kuluneet kielikuvat, kuten “uniikki lumihiutale” tai “korurasian ballerina” eivät päästä pintaa syvemmälle.

Dakotan henkilökuvassa keskeiseksi nousee aktivismi, jota käsitellään kuitenkin vain hyvin yleisellä tasolla. Minkä puolesta Dakota taistelee? Aktivismi tuntuu pinnalliselta, vain estetiikalta, vai onko se vain Dakota, joka on pinnallinen aktivismissaan? Nimeämättömät ideologiat saavat suuren painoarvon, vaikka kun ajattelee ystävyyksiä, ideologioilla on yleensä hyvin vähän merkitystä.

Tunteiden käsittelijänä Dakotan puhuja on taidokas. On hyvä päästää irti ja kasvaa itsekseen. Myös lavalla tunteita käsittelevä teksti toimii hyvin – Eeva Maria al-Khazaali on vahva esiintyjä ja lukee tekstin aivan uudelle tasolle.

Oululainen kirjoittaja ja lukija. Elääkseen kirjoittaa mainoksia. Etsin runoudesta ilmaisuvoimaista, persoonallista, tuoretta kieltä, rosoisuutta ja kiinnostavaa ajattelua. Jotain tummaa. Huomaan lähestyväni teoksia usein ideologiakriittisestä näkökulmasta. Kriitikkona tykkään tarttua teoksiin, jotka ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton tai jotka on joidenkin toimesta lytätty. Matkani runouteen alkoi, kun Harry Salmenniemen Texas, sakset haukuttiin niin kiinnostavasti, että se oli pakko lukea.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Suodattimen selitykset
  • helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
  • runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
  • monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
  • kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
  • toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
  • kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
  • ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
  • kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
  • haha! -kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
  • hmm…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.