Santtu Cederström
Tulevaisuuden palkkatyöläinen
40 sivua
Kulttuurivihkot 2022
ISBN 9789527437254
Olen helsinkiläinen kriitikko ja suomentaja. Erikoisalaani ovat runous ja romaanisen kielialueen kirjallisuus. Runoudessa nautin siitä, että jokin voi mennä yli hilseen ja silti tuntua valtavan merkitykselliseltä.

Joskus ensivaikutelma pettää. Odotin Tulevaisuuden palkkatyöläiseltä vasemmistolaista runoutta työelämän kurjistumisesta. Odotuksiini vaikutti teoksen nimen lisäksi myös kustantaja sekä kirjan punainen kansi.

Sen sijaan teos sisältääkin vuolasta, tajunnanvirtamaista näkyrunoutta, jossa leijutaan sisäavaruudessa: ”Kuin katsoisin vain aivolohkojeni kukintoja, / maantien molemmilla puolin / sademetsän tuoksun hivuttautuminen sieluun.” (s. 16).

Kulttuurivihkot on tullut tunnetuksi yhteiskuntakriittisistä julkaisuista. Tulevaisuuden palkkatyöläisen yhteiskunnallisuus on lähinnä individualistista kritiikkiä Systeemiä kohtaan, joka pakottaa ihmiset samaan muottiin: ”Taidekoulut, ajatushautomot, liikunnalliset innovaatiot, / työpajat, / kahdeksan tuntia, olet orja, liität itsesi vuorokausiin kaulapannasta työhön liitettynä.” (s. 23).

Puhuja ei kuitenkaan tavoittele yhteiskunnallista muutosta vaan pikemminkin pakenee yhteiskuntaa, jonka vaatimuksiin hän ei pysty sopeutumaan: ”Minä Olen Maakuopan omaisuutta, orja / Valtavan magnetismin. Ilman mitään, / ilman omistuksia tai haluja siihen tai mihinkään – minua kahlehditaan / suurina erinä, eikä kukaan voi / estää tulevaa putoamistani. Odota, / odota siis takapihalla seisovan avaruusaluksesi / kannella […]” (s. 10).

Teos ei ole sivumäärältään pitkä, mutta sen sivut ovat leveitä ja täynnä tekstiä. Ilmiselvä vertailukohta on Allen Ginsbergin (1926–1997) ja muiden beatnikkien runous. Samasta perinteestä ammentaa myös puhuja, joka on matkalla viisautta ja kokemuksia etsimässä: ”-Olen keräillyt vaikutteita kaliforniassa asuvilta katolisilta pyhimyksiltä, allasbaarit / löysin Buddhan täytekeksistä – Olenpas aikamoinen!” (s. 26).

Kokonaisuutena Cederströmin teos antaa kaoottisen vaikutelman. Välimerkkien ja isojen alkukirjainten käytöstä on vaikeaa löytää selvää logiikkaa, ja tekstin rivivälikin vaihtuu runosta toiseen. Joko teos on toimitettu huolimattomasti, tai sitten kaoottisuus ilmentää jonkinlaista ”autenttista” itseilmaisua, jota oikeinkirjoitussäännöt vain rajoittaisivat.

Oikeassa mielentilassa teoksen happoisaa vuodatusta pystyy ehkä fiilistelemään, mutta kriittistä luentaa se ei oikein kestä.

Olen helsinkiläinen kriitikko ja suomentaja. Erikoisalaani ovat runous ja romaanisen kielialueen kirjallisuus. Runoudessa nautin siitä, että jokin voi mennä yli hilseen ja silti tuntua valtavan merkitykselliseltä.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.