Edith Södergran
Matti Järvinen (kääntäjä)
Ruusualttari
53 sivua
Nysalor 2022
ISBN 9789527275733
Olen runoudentutkimukseen ja ekokritiikkiin erikoistunut kotimaisen kirjallisuuden tohtorikoulutettava Helsingin yliopistosta. Olen aiemmin kirjoittanut runouskritiikkejä Nuoreen Voimaan ja tietokirjakritiikkejä Bibliophilokseen ja Joutseneen. Kriitikkona olen kiinnostunut erityisesti ihmisen luontosuhdetta, ympäristö- ja eläinaiheita käsittelevästä runoudesta sekä yhteiskunnallisiin teemoihin nivoutuvasta lyriikasta. Suhtaudun kuitenkin innolla runouden lajiin ylipäätään ja syvennyn uteliaisuudella kaikenlaisiin runoteoksiin.

Suomenruotsalaisen modernismin ydinnimiin kuuluvan Edith Södergranin (1892–1923) kolmannen runokokoelman Rosenaltaret (1919) uusi suomennos Ruusualttari virtaa luomisen, rakkauden, naiseuden ja Södergranille tyypillisen nietzscheläisen kuvaston voimallisia säkeitä kirkkaalla ja luontevalla kielellä. Käännös kuuluu Nysalor-pienkustantamoa pyörittävän Matti Järvisen työn hedelmiin: aiemmin Järvisen Södergran-suomennosten sarjassa ovat ilmestyneet runoilijan esikoisteoksen Dikter (1916) käännös Runoja (2017), postuumisti julkaistun Landet som icke är -kokoelman (1925) suomennos Olematon maa (2017) sekä Syyskuulyyra (2020), jonka alkuteksti on Södergranin toinen kokoelma Septemberlyran (1918). 

Järvisen muiden Södergran-käännösten tavoin Ruusualttari on ensimmäinen kokonaan yhden kääntäjän kynästä syntynyt suomennos nuorena menehtyneen runouden uudistajan alkuperäisteoksesta. Ilmestymisaikanaan kummeksuntaa herättäneiden mutta sittemmin arvoon nousseiden klassikkoteosten uudet käännökset ovat kulttuuritekoja, jotka osaltaan säilyttävät modernismin merkkipaaluja ajassamme ja avaavat tilaa yhä uudenlaisille Södergran-tulkinnoille.

Satujen ja myyttien maailmasta rikkaasti ammentavan Ruusualttarin temaattisesta kudelmasta erottuvat uudenlainen naiseus ja intiimi sisaruus, johon sekoittuu eroottiseenkin vivahtavaa ihailua: ”Minulla on sisko. / Haltiat kutoivat hänen silkkivaatteensa, / kuutar pirskotti kastetta hänen povelleen… / Hän oli kaunis – niin kaunis, että jumalat himoitsivat häntä.” Teoksessa toistuva ruusun motiivi puolestaan kytkeytyy luovuuteen ja luomiseen, joiden polte runoissa monisyisesti näkyy: ”Maailma on minun. / Mihin menenkin, / viskelen ruusuja kaikkialle. / Taiteilija rakastaa jokaista marmorikorvaa, joka ymmärtää hänen / sanansa.” Viittaukset uuteen aikaan ja uuteen ihmiseen ilmentävät Södergranin tuotannolle ja modernismille ylipäätään ominaisia nietzscheläisiä vaikutteita.

Järvisen kääntämää Ruusualttaria on kiinnostavaa lukea rinnakkain vuonna 1994 julkaistun Elämäni, kuolemani ja kohtaloni. Kootut runot -suomennoksen kanssa, joka sisältää Pentti Saaritsan, Uuno Kailaan ja Aale Tynnin käännöksinä Södergranin runotuotannon. Runojen kääntäminen on aina tulkintaa, mistä suomentaja Järvinenkin Ruusualttarin esipuheessa muistuttaa. Kääntäjän vastuulla on niin valita synonyymisistä substantiiveista se sopivin kuin myös päättää siitä, mihin sijamuotoon sana kohdekielessä parhain asettuu. Ruusualttarin kohdalla tämä havainnollistuu esimerkiksi siinä, kuinka alkuteoksen runon ”Lidandets kalk” säe ”de kalla på dig – smärta” kääntyy Järvisen suomennoksessa muotoon ”ne kutsuvat sinua – piinaksi”, kun taas vuoden 1994 käännöksessä säe kuuluu ”ne kutsuvat sinua – tuska”. Pienet kielelliset elementit vaikuttavat lopulta paljon siihen, miten merkitys lukijalle hahmottuu.

Käännösratkaisujen tarkemmasta tutkailusta kiinnostuneen lukijan kannalta on ilahduttavaa, että alkuteos Rosenaltaret on vapaasti luettavissa Kansalliskirjaston Digitaaliset aineistot -palvelussa.

Olen runoudentutkimukseen ja ekokritiikkiin erikoistunut kotimaisen kirjallisuuden tohtorikoulutettava Helsingin yliopistosta. Olen aiemmin kirjoittanut runouskritiikkejä Nuoreen Voimaan ja tietokirjakritiikkejä Bibliophilokseen ja Joutseneen. Kriitikkona olen kiinnostunut erityisesti ihmisen luontosuhdetta, ympäristö- ja eläinaiheita käsittelevästä runoudesta sekä yhteiskunnallisiin teemoihin nivoutuvasta lyriikasta. Suhtaudun kuitenkin innolla runouden lajiin ylipäätään ja syvennyn uteliaisuudella kaikenlaisiin runoteoksiin.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.