Sari Ouni-Gröndahl

Keinussa naukuvat kesän linnut

86 sivua
Kaarinan kaupunki 2021
ISBN 9789526914732
Olen runoilija, esitystaiteilija ja kriitikko. Runouden lukijana haluan luottaa kieleen ehdoitta, mikä tarkoittaa, että haluan olla sen suhteen hyvin tarkka.

Kaarinan kaupungilla on ollut vuosia jo varsin suosituksi tullut kirjoituskilpailu, joka keräsi vuonna 2021 peräti 179 käsikirjoitusta. On sykähdyttävää, että kaupunki profiloituu niin vahvasti runouden esiinnostajaksi, ja vieläkin sykähdyttävämpi on tämän kirjoituskilpailun satona ilmestynyt Sari Ouni-Gröndahlin Keinussa naukuvat kesän linnut.

Kirja on sivumäärältään massiivinen (86), mutta sen sisältä paljastuu ehyitä ja mietittyjä kokonaisuuksia, jotka perustelevat kukin paikkansa sivuilla. Keinussa naukuvat kesän linnut rakentaa tiiviitä runoja, joiden sisällä erottuu melkein modernistinen lyyrinen minä: tarkoitan tässä sitä, että runon puhuja on ehyt ja erillinen havaitsemistaan asioista sekä vaikuttaa ja toimii maailmassaan. Runon puhuja näyttää maailman ja paikoin jopa universumin ihmeitä ja muistuttaa lukijaa vilpittömällä tavalla, miten tärkeää on kielen kautta nähdä ja kuunnella. Näkeminen toistuu verbinä Ouni-Gröndahlin runoissa usein (“ja ihminen/ kertaa näkemisen aakkosia”), ja luonnosta sekä arjen ilmiöistä tehdään tarkkoja havaintoja. Maailman tapahtumaluonne avataan jo kirjan ensimmäisessä runossa, ja runon puhuja valjastuu tarkkailemaan sitä.

Runojen pohjalla tuntuu olevan kielen monimielisyyden puolustamisen eetos. Eräs runo toivoo “kunpa ei ohenisi se, mitä ajattelen tunnistamisena” ja tunnistamisen kokemukset todella elävöityvät, kun runon kautta lukija pääsee kohtaamaan arkiset tai tutut asiat runon periskoopin läpi. Kieltä aprikoidaan myös metatasolla, kun sanoja “lakaistaan lattioilta” ja sen jälkeen “pidetään hiljainen hetki.” Ajoittain pohdin, onko runoilijan aina tarpeen puhua kielestä ja eikö riittäisi sen harkittu käyttäminen. Toisaalta kirja on niin punnittu, että tämä pieni harmini on toissijainen, eikä kielen problematisointi muutu itsetarkoitukselliseksi.

Paikoin Ouni-Gröndahlin säkeet ovat kryptisiä, eikä ympäröivää tekstiavaruutta tulkitsemallakaan kaikkia mysteerejä saa auki. Toisaalta tuntuu, ettei pidäkään. Tekstien rytmitys on kohdillaan, ja lukijaa palkitaan ajoin ytimekkäillä fragmenteilla, jotka ovat kauttaaltaan pakattu täyteen jännitettä, mittasuhde-eroja ja vastakohtien painia. Erään osaston avausrunossa runo tempautuu pohtimaan zen-ajattelulle keskeistä virtaavuutta, ja siinä kieli ja maailma rakentuvat ehkä osin samoin, runon puhujan kaipaaman piilotetun “teorian” pohjalta.

Runouden pidetyimmät ominaisuudet muistuvat mieleen kun luen Ouni-Gröndahlin runoja. Kirja ei kuitenkaan tunnu harjoitellulta tai tekniseltä, vaan sen keinot ovat kekseliäässä uudelleenkäytössä ja lukemisen kokemus tuntuu uudelta.

Olen runoilija, esitystaiteilija ja kriitikko. Runouden lukijana haluan luottaa kieleen ehdoitta, mikä tarkoittaa, että haluan olla sen suhteen hyvin tarkka.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Suodattimen selitykset
  • helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
  • runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
  • monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
  • kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
  • toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
  • kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
  • ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
  • kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
  • haha! -kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
  • hmm…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.