Aino-Kaisa Koistinen
Uhanalaiset ja silmälläpidettävät
runoja
68 sivua
Palladium 2021
ISBN 9789527256299
Lukija ja kirjoittaja, oululainen, Rovaniemeltä pois, mainostoimistotyöläinen. ”Musta tuntuu, että mun suosikkilaji on aina suomalainen nykyrunous.” Etsin runoudesta ilmaisuvoimaista, persoonallista, tuoretta kieltä, rosoisuutta ja kiinnostavaa ajattelua. Jotain tummaa. Huomaan lähestyväni teoksia usein ideologiakriittisestä näkökulmasta. Kriitikkona tykkään tarttua teoksiin, jotka ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton tai jotka on joidenkin toimesta lytätty. Matkani runouteen alkoi, kun Harry Salmenniemen Texas, sakset haukuttiin niin kiinnostavasti, että luin sen, ja tein siitä lopulta gradunikin.

Millaista on olla toisenlajinen? Onko mahdollista tuntea ja tietää, mitä kissa tai sammakko tuntevat? Miten valaan luuranko on päätynyt keskelle viidakkoa?

Aino-Kaisa Koistisen kokoelma Uhanalaiset ja silmälläpidettävät on omistettu raskashelmaisille. Raskaat helmat vetävät kohti maata, niissä tuntee vastuun painon. Tässä teoksessa helmat ovat naisen, naisten. Sukupolvien ketjuun kuuluvat äidit ja isoäidit.

Puhuja rakentaa maapallon historian kokoista paikkaa. Teksteissä on faktoja: kissan kesyyntymisestä, valaiden esiäidistä ja evoluutiosta. Uhanalaisten ja silmälläpidettävien listoja – paratiisista karkotettuja lajeja. On selvää, kuka ne on karkottanut. Raamatulliset viittaukset luovat mielenkiintoisen tason luontomyyttien ja luonnontieteellisen tiedon rinnalle.

Teoksessa puhuja tietää minne kuuluu. Tässä ollaan yhtä luonnon kanssa, tiedetään mitä on viety ja mitä kohta viedään. Isoäitien hameet ja ihopoimut rinnastuvat metsään. Teos keskustelee myös muiden eläinaiheisten kokoelmien kanssa: kissa kehrää tuulta ja pikkulinnut mittaavat aikaa.

Eläinten ymmärrys ja lajienvälinen empatia on teoksen perustavanlaatuisinta solukkoa. Ihminen on maailmanloppu, sillä ihmisestä puuttuu jotain olennaista. Ihmisen keksimiä ovat tuotantoeläimet ja muovipussit, jotka peittävät rantoja. Ihmisten maailmaan sopeutuminen on puhujalle vaikeampaa kuin luontomyytiksi tuleminen.

Uhanalaiset ja silmälläpidettävät on ehjä ja tarkka, hyvä kokonaisuus. Tyyli on realistinen, havainnoiva ja ääni rauhallinen. Puhuja lukee merkkejä – eläinten jälkiä on kaikkialla – ja tekee lempeää luopumista. Välillä teksteistä huokuu luovuttaminen ja voimattomuus tuhon edessä. Ihmisten aktivismi tuntuu merkitykseltään mitättömältä: arkipäiväinen poliittinen huutelu tussattuna sillankaiteeseen ei tunnu enää miltään, lukijastakaan. Puuduttavia ovat myös eilisiltä tuntuvat uutiset, joissa ikimetsä muuttuu puutavaraksi ja rantaviivan peittää muovijäte.

Puhujan mukana kulkee kissa. Kissassa on toivo ja armo, vaikka se on ekologisesti hankala peto, kuten ihminenkin. Jos se ei olisi kotikissa, se tuhoaisi.

Lukija ja kirjoittaja, oululainen, Rovaniemeltä pois, mainostoimistotyöläinen. ”Musta tuntuu, että mun suosikkilaji on aina suomalainen nykyrunous.” Etsin runoudesta ilmaisuvoimaista, persoonallista, tuoretta kieltä, rosoisuutta ja kiinnostavaa ajattelua. Jotain tummaa. Huomaan lähestyväni teoksia usein ideologiakriittisestä näkökulmasta. Kriitikkona tykkään tarttua teoksiin, jotka ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton tai jotka on joidenkin toimesta lytätty. Matkani runouteen alkoi, kun Harry Salmenniemen Texas, sakset haukuttiin niin kiinnostavasti, että luin sen, ja tein siitä lopulta gradunikin.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.