Kanssapedon armahdus

Millaista on olla toisenlajinen? Onko mahdollista tuntea ja tietää, mitä kissa tai sammakko tuntevat? Miten valaan luuranko on päätynyt keskelle viidakkoa?

Aino-Kaisa Koistisen kokoelma Uhanalaiset ja silmälläpidettävät on omistettu raskashelmaisille. Raskaat helmat vetävät kohti maata, niissä tuntee vastuun painon. Tässä teoksessa helmat ovat naisen, naisten. Sukupolvien ketjuun kuuluvat äidit ja isoäidit.

Puhuja rakentaa maapallon historian kokoista paikkaa. Teksteissä on faktoja: kissan kesyyntymisestä, valaiden esiäidistä ja evoluutiosta. Uhanalaisten ja silmälläpidettävien listoja – paratiisista karkotettuja lajeja. On selvää, kuka ne on karkottanut. Raamatulliset viittaukset luovat mielenkiintoisen tason luontomyyttien ja luonnontieteellisen tiedon rinnalle.

Teoksessa puhuja tietää minne kuuluu. Tässä ollaan yhtä luonnon kanssa, tiedetään mitä on viety ja mitä kohta viedään. Isoäitien hameet ja ihopoimut rinnastuvat metsään. Teos keskustelee myös muiden eläinaiheisten kokoelmien kanssa: kissa kehrää tuulta ja pikkulinnut mittaavat aikaa.

Eläinten ymmärrys ja lajienvälinen empatia on teoksen perustavanlaatuisinta solukkoa. Ihminen on maailmanloppu, sillä ihmisestä puuttuu jotain olennaista. Ihmisen keksimiä ovat tuotantoeläimet ja muovipussit, jotka peittävät rantoja. Ihmisten maailmaan sopeutuminen on puhujalle vaikeampaa kuin luontomyytiksi tuleminen.

Uhanalaiset ja silmälläpidettävät on ehjä ja tarkka, hyvä kokonaisuus. Tyyli on realistinen, havainnoiva ja ääni rauhallinen. Puhuja lukee merkkejä – eläinten jälkiä on kaikkialla – ja tekee lempeää luopumista. Välillä teksteistä huokuu luovuttaminen ja voimattomuus tuhon edessä. Ihmisten aktivismi tuntuu merkitykseltään mitättömältä: arkipäiväinen poliittinen huutelu tussattuna sillankaiteeseen ei tunnu enää miltään, lukijastakaan. Puuduttavia ovat myös eilisiltä tuntuvat uutiset, joissa ikimetsä muuttuu puutavaraksi ja rantaviivan peittää muovijäte.

Puhujan mukana kulkee kissa. Kissassa on toivo ja armo, vaikka se on ekologisesti hankala peto, kuten ihminenkin. Jos se ei olisi kotikissa, se tuhoaisi.