Benjamin Péret
Janne Salo (kääntäjä)
Kellarin kätköistä
152 sivua
Palladium 2021
ISBN 9789527256312
Olen helsinkiläinen kriitikko ja suomentaja. Erikoisalaani ovat runous ja romaanisen kielialueen kirjallisuus. Runoudessa nautin siitä, että jokin voi mennä yli hilseen ja silti tuntua valtavan merkitykselliseltä.

Surrealismi on 1900-luvun vaikutusvaltaisimpia ja tutkituimpia taidesuuntauksia, jonka tekniikat ja estetiikka ovat kauan sitten valtavirtaistuneet (vaikkapa mainoskuvastoon). Tästä huolimatta liikkeen keskeisiä tekstejä alettu suomentaa vasta 2000-luvulla. Esimerkiksi André Bretonin valitut runot ilmestyivät niinkin myöhään kuin 2020!

Benjamin Péret’n käännösvalikoima Kellarin kätköistä vie surrealismin sylttytehtaalle, sillä Péret kuului liikkeen alkuperäisiin jäseniin ja julkaisi runoja jo ennen Brétonin ja Philip Soupault’n vuonna 1924 kirjoittamaa Surrealismin manifestia. Jos Breton oli liikkeen oppi-isä ja teoreetikko, Péret oli mallioppilas. Surrealistien istunnoissa hän oli yksi lahjakkaimmista ”nukkujista” eli kykeni vaipumaan transsiin ja välittämään viestejä muille osallistujille. Hän myös harjoitti automaattikirjoitusta koko uransa ajan ja oli tunnettu nopeana kirjoittajana, joka ei korjaillut tekstejään. Omia runoja kuullesaan Péret ihmetteli, kuka ne oli kirjoittanut. Hänen runonsa ilmentävät Breton määritelmää ”surreaalisesta” eli ulkoisen todellisuuden ja unen yhteensulautumista. Eräässä runossa kauppatorin vihannekset ryhtyvät tanssimaan: ”Olipa kerran kauppatorilla / tomaatti ja artisokka / ja ne tanssivat kaksistaan nauriin ympärillä / joka kieppui juurestaan”

Spontaanin luonnonlapsen maine on kiehtova mutta kuulostaa myös myytinrakentamiselta. Analyyttisessa lukijassa vastareaktion herättää myös surrealismille tyypillinen pyrkimys tulkinnan ulkopuolelle jäävään runouteen. Vai muka mahdotonta tulkita? Kokeillaanpa!

Ensinnäkin tulkintaa on tapahtunut jo käänösprosessissa roimasti. Ja vaikka runot ovatkin merkityksiltään villejä, koheesiota luovat kieliopin mukainen lauserakenne ja sidossanat. Sanat kuten koska, kun, jos ja niin luovat vaikutelman syy-seuraussuhteista, vaikka runot pakenevatkin arkilogiikkaa. Tarinallisuuden vaikutelmaa luovat ”olipa kerran” -tyyliset rakenteet ja saduista tuttu kuvasto. ”Benjamin Péret’n muistelmat” -niminen runo muistuttaa ketjurakenteineen härskiä lastenlorua: ”Karhu ahmi rintoja / Sohvan ahmittuan karhu sylkäisi rinnat / Rinnoista putkahti lehmä / Lehmä kusi kissoja”.

Kellarin kätköistä on selvästi toteutettu niukoilla resursseilla, jos sitä vertaa Sammakon julkaisemiin Bretonin valittuihin runoihin, Janne Salon suomentamia nekin. Poissa ovat Breton-valikoiman selitysosio, kaksikielisyys ja tyylikäs ulkoasu. Se on sääli, mutta ratkaisu on luultavasti pakon sanelema. Käännöstyön laadusta ei silti ole tingitty. Bretoniin verrattuna Péret käyttää enemmän alatyyliä ja puhekieltä, mikä välittyy suomennoksesta hyvin. Välillä puhekielisyyksiä on sielläkin, missä alkuteksti tai soinnuttelu ei sitä vaatisi (esimerkiksi parapluie → ”sontikka”). Joskus taas suomennos voisi revitellä enemmänkin. ”Mällimehun” ja ”kusinoron” kaltaisia ilmauksia vilisevässä runossa ”ulosteista” puhuminen kuulostaa oudon neutraalilta.

Valikoima on tervetullut lisä käännösrunouteemme. Se laajentaa kuvaa surrealismista, jonka keskeiset tekstit alkavat vihdoin – sata vuotta liikkeen synnyn jälkeen – olla suomenkielisten lukijoiden saatavilla.

Olen helsinkiläinen kriitikko ja suomentaja. Erikoisalaani ovat runous ja romaanisen kielialueen kirjallisuus. Runoudessa nautin siitä, että jokin voi mennä yli hilseen ja silti tuntua valtavan merkitykselliseltä.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.