Lukija ja kirjoittaja, oululainen, Rovaniemeltä pois, mainostoimistotyöläinen. ”Musta tuntuu, että mun suosikkilaji on aina suomalainen nykyrunous.” Etsin runoudesta ilmaisuvoimaista, persoonallista, tuoretta kieltä, rosoisuutta ja kiinnostavaa ajattelua. Jotain tummaa. Huomaan lähestyväni teoksia usein ideologiakriittisestä näkökulmasta. Kriitikkona tykkään tarttua teoksiin, jotka ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton tai jotka on joidenkin toimesta lytätty. Matkani runouteen alkoi, kun Harry Salmenniemen Texas, sakset haukuttiin niin kiinnostavasti, että luin sen, ja tein siitä lopulta gradunikin.

Iiro Laukolan Jäänteet ohjaa lukijan arvoituksellisten kuvien äärelle. Ajattelin ensin olevani jonkinlaisten jäljelle jääneiden kirjoitusten parissa, mutta nämä ovat ennemminkin maalauksia kalliossa.

Teoksen yhteen sitovana hahmona esiintyy lapsi. Lapsi tuntuu olevan perintönsä äärellä, vaikka jäljelle ei ole jäänyt nimeä, eikä ruumista. Lapsi on isiensä mailla, mutta silmiensä lyhdyt halkaistuna. Ympäristö jää abstraktiksi taustaksi, mutta vesi on aina läsnä. Näköpiirissä on tuhon enteitä: vesi kutsuu pinnan alle ja kaskaita sataa. Maailma koostuu perustavanlaatuisista elementeistä: on tulta, vettä, hiekkaa ja kukkia.

Toisinaan puhuja osoittaa sanojansa suoraan lukijalle, mutta lukija ei välttämättä ymmärrä, kuten ei säkeissä esiintyvä arvoituksellinen lapsikaan. Menneet asiat eivät anna rauhaa, vaan huuhtoutuvat rantaan kuin ruumiit syvyyksistä. Kieli karttaa puhujaa ja säkeet ovat kuin kuvia, piirroksia kalliossa, veistettyjä eläinten päitä ja lukija kuin ruuhi, joka työnnetään kuiskivaan veteen.

Kokoelmassa liikutaan arkaaisessa maailmassa. Sen historiallisuus herättää kysymyksen: mitä jää jäljelle – ja mistä? Onko kysymyksessä vain väistämättömästi etenevä sukupolvien ketju, vai jokin suuri mullistus? Mitä meidän on mahdollista jättää perinnöksi ja millaisen perinnön olemme saaneet? Teos liikkuu hiljaa suurten teemojen äärellä.

Säkeet ovat minimalistisia ja ajattomia, vertauskuvallisia ja arvoituksellisia, mutta kieli on selkeää ja helposti luettavaa. Parhaimmillaan säkeet ovat aforistisia:

Elossa oleminen on haluamista.

Heikoimmillaan ne ovat sulkeutuneisuuteen asti minimalistisia – säkeet ovat paikoin niin tiiviitä, että ne jäävät tyhjiltä tuntuviksi symboleiksi. Puhuja käy veden alla ja haluaisi viedä lukijansakin sinne. Lukija ei kuitenkaan pääse mukaan. Hänen on jäätävä tänne, missä jäljellä ovat vain jäänteet, joita tulkita.

Teosta on parasta lukea muutama rivi kerrallaan, hitaasti. Turha yrittää nopeana ja helposti avautuvana välipalana. Jäljelle tästä jäävät kuvat – ja kysymykset.

Lukija ja kirjoittaja, oululainen, Rovaniemeltä pois, mainostoimistotyöläinen. ”Musta tuntuu, että mun suosikkilaji on aina suomalainen nykyrunous.” Etsin runoudesta ilmaisuvoimaista, persoonallista, tuoretta kieltä, rosoisuutta ja kiinnostavaa ajattelua. Jotain tummaa. Huomaan lähestyväni teoksia usein ideologiakriittisestä näkökulmasta. Kriitikkona tykkään tarttua teoksiin, jotka ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton tai jotka on joidenkin toimesta lytätty. Matkani runouteen alkoi, kun Harry Salmenniemen Texas, sakset haukuttiin niin kiinnostavasti, että luin sen, ja tein siitä lopulta gradunikin.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.