Lassi Rajamaa

en osaa sanoa tarkalleen milloin veljeni muuttui näkymättömäksi
114 sivua
Kulttuurivihkot 2023
ISBN 9789527437988
helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Vierailijakritiikit
JanneL
Olen helsinkiläinen kriitikko ja suomentaja. Erikoisalaani ovat runous ja romaanisen kielialueen kirjallisuus. Runoudessa nautin siitä, että jokin voi mennä yli hilseen ja silti tuntua valtavan merkitykselliseltä.

Haikeanveikeää runoutta elämän rajallisuudesta

JanneL

Lassi Rajamaa (1944–2023) aloitti runoilijana vasta vanhoilla päivillään mutta ehti silti julkaista viisi runoteosta. Kokoelma Olohuoneen viirupöllöön on tullut mustia kulkijoita (Kulttuurivihkot 2022) sai kunniamaininnan Nihil Interitin runokilpailussa vuonna 2023. Raati kiitti teosta vilpittömyydestä ja siitä, ettei siinä “kumarrella minkäänlaisten trendien suuntaan”. Valitettavasti tunnustus ei ehtinyt tavoittaa runoilijaa.

Rajamaa teki uransa musiikin parissa. Koulutukseltaan hän oli urkuri ja hän työskenteli Sibelius-Akatemian rehtorina ja musiikinteorian lehtorina. Musiikki on jatkuvasti läsnä myös hänen viimeiseksi jääneessä runokokoelmassaan en osaa sanoa tarkalleen milloin veljeni muuttui näkymättömäksi: ”kuuntelen, flyygelillinen hevosia nelistää ohi”. 

Ei ole yllättävää, että kokoelma pohtii elämän rajallisuutta ja lähestyvää kuolemaa. Samalla runot ovat humoristisia ja keveitä – minä on sinut itsensä ja maailman kanssa. Alun aforistiset pikkurunot ja luontoa havainnoivat tuokiokuvat vaihtuvat teoksen keskivaiheilla unia ja muistikuvia sekoittaviksi surrealistiksi näyiksi. Lapsuudenmuistot ja sukulaisten muotokuvat rakentuvat ”irrallisista välähdyksistä”, jotka ovat paikoitellen upean intensiivisiä: ”avaruustuulelta tuoksuva ahomansikka jossa maistuvat kuu ja / tähdet […]”. Surumielisyys ja huumori yhdistyvät – teoksen omaa adjektiivia käyttäen –  haikeanveikeiksi säkeiksi: ”olisiko liikaa pyydetty että tulisit vastaan sattumalta?”.

Teoksen lopussa palataan alun pohdintoihin siitä, mitä elämästä jäi käteen ja onko kuoleman jälkeen mitään. Runokirjassa ympyrä voi sulkeutua, mutta samalla tehdään selväksi, ettei elämässä mikään täydellisty tai tule valmiiksi: ”istun nyt tässä kun voin / piirrän suurta ympyrää, kumitan, / täydellisyys / etsii asentoaan, pilvet tanssivat hidasta”. Loppua kohden kysymykset vain lisääntyvät. 

Rajamaan runojen viehätys syntyy omaperäisistä yksityiskohdista: ”maailma on riippusillalla huojuva hiprakkainen taffeli joka soittaa itseään / ja keikkuu kannattimillaan likimain”. Aforistinen runo muotoilee muuten varsin tavanomaisen ajatuksen maailman hauraudesta ja absurdiudesta, mutta mikä ihme on taffeli? Sipsien sijasta  kyseessä on taffelipiano, 1700–1800-luvuilla suosittu soitin, jonka ääni on jotain nykyisen pystymallisen pianon ja cembalon väliltä. Sen värisevä sointi kuulostaa siis tavallista pianoa ”hiprakkaisemmalta”, mutta samalla obskuuri viittaus luo mielikuvia jostain vanhasta, pölyisestä ja hieman epävireisestä. 

Jos teoksen vahvuus on yksityiskohdissa, sen heikkous on runojen rakenteessa. Vaikka katkelmallisuus on myös tietoinen ratkaisu, joka kuvastaa muistin rakentumista, usein runot silti jäävät pelkiksi runokuvien luetteloiksi. Vaikutelmaa olisi voinut lieventää poistamalla muutamia keskenään samankaltaisia runoja. Teoksen rakenne sinänsä toimii, mutta kokonaisuus on hieman liian pitkä. 

Näistä pienistä moitteista huolimatta Rajamaan viimeinen teos vahvistaa kuvaa runoilijasta, jolle olisi suonut enemmän huomiota elinaikanaan. Runoista välittyy vapautunutta oivaltamisen iloa, johon tietoisuus elämän rajallisuudesta lisää oman painonsa: ”kuuntelen sateenvarjon alla yksityisessä maailmankaikkeudessani hiljaisuutta / joka hihkuu”.

JanneL
Olen helsinkiläinen kriitikko ja suomentaja. Erikoisalaani ovat runous ja romaanisen kielialueen kirjallisuus. Runoudessa nautin siitä, että jokin voi mennä yli hilseen ja silti tuntua valtavan merkitykselliseltä.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Avainsanat