Helki Kallio

Neliöitä II Metsiä
39 sivua
Kaarnakustannus 2024
ISBN 9789526525044
helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Vierailijakritiikit
toimituksen dialogi
Tällä palstalla keskustellaan vaihtuvista teoksista Runografin kriitikoiden kanssa. Tervetuloa mukaan!

Metsän kirjoitus ylittää kielen rajat

toimituksen dialogi

Anna Kallio ja Helmi Nöjd luotsaavat keskustelevaa kritiikkiä Helki Kallion teoksesta Neliöitä II Metsiä. Liity seuraan ihmettelemään aseemisia merkkejä, kaupunkikokemusta ja suomalaista luontosuhdetta puupelloilta puutarhoihin.

toimituksen dialogi
Tällä palstalla keskustellaan vaihtuvista teoksista Runografin kriitikoiden kanssa. Tervetuloa mukaan!

Kommentit kritiikkiin

23 vastausta artikkeliin “Metsän kirjoitus ylittää kielen rajat”

  1. helmityytyvainen sanoo:
    20.5.2024 11:38
    Helki Kallion ”Neliöitä II Metsiä” tuntuu moninaisuudessaan kiinnostavalta tulokkaalta luontorunouden kentälle. Teos lähtee moneen suuntaan, sillä se sisältää kirjoitettuja runoja, visuaalisia runoja, kuvarunoja, aseemista runoutta sekä tekijän jälkisanat. Samankaltaisia aseemisuutta ja luontoteemoja yhdistäviä julkaisuja ei ole liiaksi, mutta mieleen tulee ainakin Virpi Alasen ”SERENDIPII : poeettisia eläimiä = poetic animals” (Lyhyttavara 2022, https://runografi.fi/kirjat/loytoretkella-sanan-ja-kuvan-valissa/).

    Lue koko kommentti
  2. helmityytyvainen sanoo:
    20.5.2024 11:38
    Kallion teoksen nimi osoittaa sen kaksijakoisen rakenteen. Ensimmäistä osaa ”Valkoisia neliöitä – asuntosijoitettujen kaupungit: Otteita kenttäpäiväkirjoista” määrittää kaupunki, sen suoraviivaisuus ja niukkuus. Tekstiainesta on vähän, ja runot ovat aforismimaisia: ”Kurottuu kohti yhteyttä” tai ”Kirkkaus sulkee / sisään ja ulos.” Toisesta osasta voi paikantaa erilaisia metsän muotoja ja visuaalisia runoja mutta ei kirjoitettua tekstiä.
  3. luumusuu sanoo:
    21.5.2024 12:48
    Ensimmäinen kosketus kirjaan ilahduttaa. Teos on säännöllisen neliön muotoinen, söpö ja mustavalkoinen.

    Myös minun teki mieli etsiä kahteen osaan jaetusta teoksesta vastapareja. Juuri tuo kaupunkiin liittyvä minimalistinen toisteisuus ja metsän runsaus asettuvat teoksessa vastakkain. Kuten toteat, vastakkaisuus voimistuu visuaalisten ratkaisujen myötä, metsän muodot rönsyävät vapaammin toisessa osassa. Sieltä on helpompi löytää myös aseemisuutta.

  4. luumusuu sanoo:
    21.5.2024 12:51
    Riikka Ala-Hakula (vuodesta 2022 alkaen Aurora Ala-Hakula) kirjoittaa avaavasti ”kirjallisuuden, käsitetaiteen ja kuvataiteen ilmaisukeinoja” yhdistelevästä aseemisesta kirjoituksesta. ”Aseeminen runous tai proosa näyttää kirjoitukselta, mutta sitä ei voi lukea luonnollisten kielten tavoin, koska se ei välitä sosiaalisesti sovittuja, symbolisia tai konventionaalisia merkityksiä.” (Käsialoja, Poesia 2020, 7–8). Huomaan etsiväni ja toivovani teokselta aseemista kirjoitusta, jota takakannen esittely lupaa, mutta usemmiten runoista tuntuu löytyvän pikemminkin kuvarunon ja kuvataiteen yhteentörmäyksiä.

    Ensimmäisessä osassa kirjoitetun tekstin lisäksi sivulla on aina neliö, jonka sisällä koukerot ja symbolit vaihtuvat. Neliöitä voi tulkita vaikkapa toisteisina pohjapiirroksina kerrostalosta, konkreettisesti neliömetreinä. Voisiko neliöitä tulkita myös näyttöpäätteiden ruutuina? Niiden sisältö vaikuttaa usein kuvittavan tekstiä melko kirjaimellisesti. Sivulla 12 on runo, jonka kuvallisessa osiossa on neliön sisällä suorakulmio, jonka sisällä on risti. Neliön reunamilla on pieniä hapsuja. Kirjoitettu osuus runosta alkaa: ”Listojen alta pilkottavat karvat. / Lääkekaapissa jotakin / odottamatonta.” Näen kuvassa lääkekaapin ja pilkottavat karvat, pohdin mitä se tuo lisää kirjoitettuun osuuteen. Ainakin tilan tunnetta. Mitä ajatuksia tekstin ja kuvan yhteys herättää?

    Lue koko kommentti
  5. helmityytyvainen sanoo:
    22.5.2024 10:09
    Kuvitus herättää minussa samoja tunteita. Esimerkiksi sivulla 11 neliön sisällä on kiinnostava rykelmä pieniä jälkiä, jotka tekstin luettuani kuitenkin paljastuvat: ”kynnet, rapisevat, / raapivat, lattiaan”. Kun kyse melko varmasti on kynsien raapimajäljistä, päädyn ajattelemaan esimerkiksi koiran raapaisujen jälkiä lattiassa. Sehän voi tosiaan itsessään näyttää aseemiselta kirjoitukselta.
  6. luumusuu sanoo:
    23.5.2024 12:23
    Ohoo! Tuota tulkintaa en ollut keksinyt, mutta nyt se vaikuttaa jopa ilmeiseltä. Runo tuntui ennen selkeää ”ratkaisua” puhuttelevammalta, sillä silloin siinä oli kiinnostavaa monitulkintaisuutta. Ajattelin merkkejä jonkinlaisena hiukkasten parvena, mutta nyt en voi karistaa kynnenjälkiä pois mielestäni. Samalla sen kuvallisuus vahvistaa taas pohjapiirrosmaista vaikutelmaa, neliöt ovat todella konkreettisia.
  7. luumusuu sanoo:
    23.5.2024 12:24
    Toinen osa on nimetty ”Erityinen luontosuhde : Metsät”. Teoksessa on voimakkaita poliittisia sävyjä, joita esimerkiksi tämä otsikointi voimistaa. Se ankkuroi teoksen aihepiirin myös nimenomaan suomalaisten suhtautumiseen metsään. Tuntuu että erityistä luontosuhdetta käytetään myös kansallisen identiteetin yhtenä kulmakivenä ja hokemana, jolla koetetaan esimerkiksi erottua kiinnostavana sijoituskohteena kansainvälisessä yrityskilpailussa. Tosielämässä vain alle kolme prosenttia Suomen metsistä on luonnontilaisia (https://yle.fi/a/74-20034201). Tätä ristiriitaa jälkimmäinen osa tuntuu osoittavan, sen kuvarunoissa näytetään avohakkuita ja puupeltoja. Piikki tähdätään kohti kansallista minäkuvaa – sellainen erityinen luontosuhde siis.

    Lue koko kommentti
  8. helmityytyvainen sanoo:
    24.5.2024 11:21
    Jep! Selasin erästä yliopiston kurssia varten kesämökkien myynti-ilmoituksia, ja niissä toistuivat myyntiä edistävät fraasit kuten ”kaunis suomalainen luonto” tai ”puhdas luonto”. Myös suomalaisesta metsätaloudesta keskustellaan joissain yhteyksissä hyvin tunnepitoisesti: puhutaan ”perhemetsätaloudesta”, ylisukupolvisuudesta ja metsänomistajaksi kasvamisesta. Puheissa korostetaan, että perheet omistavat valtaosan Suomen metsistä ja niin edelleen. Tosiasiassa yksityistenkin metsänomistajien metsät ovat usein talousmetsiä, eli niillä tavoitellaan ensisijaisesti taloudellista hyötyä muiden arvojen sijaan.

    Lue koko kommentti
  9. helmityytyvainen sanoo:
    24.5.2024 11:22
    Voisiko osion nimen tulkita myös individualistisesta näkökulmasta: ”minun erityinen luontosuhteeni”? Sekin kyllä kuulostaa vähän ironiselta, ja ehkä ajatus kumpuaa toisenlaisesta luontorunoudesta, jossa luontoa käytetään itsen peilinä, inhimillistetään ja käsitellään kyseenalaistamatta. Tämä ei kuitenkaan ole tuntumani Kallion teoksesta, sillä kuten sanoit, Neliöitä // Metsiä on pikemminkin kriittinen ja poliittinen.
  10. luumusuu sanoo:
    27.5.2024 17:36
    Sitä voisi tulkita myös individualistisesta näkökulmasta. Ensimäinen osa, jossa kyhjötetään kaupungissa pienissä huoneissa yksikseen järjestelmän puristuksissa tukee tuota vinkkeliä.
  11. luumusuu sanoo:
    27.5.2024 17:37
    Osaan kuvista ei pääse sisään ilman nimeä. Niitä on kiinnostavaa katsoa ja koettaa ihmetellä erilaisia tulkintahorisontteja. Koetin pähkäillä pitkään sivun 34 runoa, jossa seisoo viisi puuta, yksi keskellä ja neljä ympärillä, kunnes kurkistin sisällysluettelosta kuvan nimen. ”Metsänomistuskuplat”. Ahaa, pääsi suustani. Pyöreään muotoon trimmatut latvukset ja sisäänpäin kääntyneet lehdet alkoivat rakentaa merkityksiä. Samalla tuntui, että jalkojen alta vedettiin matto. Epävarmemmat merkityset eivät enää olleet mahdollisia. Kun nimen näkee, se niittaa merkityksiä paikoilleen. Huokoisuutta tulkintojen mahdollisuuksissa olisi voinut olla kernaasti enemmän.

    Lue koko kommentti
  12. luumusuu sanoo:
    27.5.2024 17:37
    Toisaalta välillä sivaltava oivallus toimii. Sivun 27 kuva näyttää lohduttoman maiseman, jossa etualalla on tyylitelty kanto, jonka takaa nousee kaksi paalumaista latvuksetonta puuta. Runon nimi on ”Hakattu vanhus”. Se rinnastaa kasvuun pyrkivän yhteiskunnan tavan kohdella ympäröivää luontoa vanhusten kaltoinkohteluun. Nimi rikastuttaa kuvaa, eikä typistä sitä.
  13. helmityytyvainen sanoo:
    28.5.2024 13:22
    Joo, juuri mainitsemasi ”kikkailun” ja poliittisuuden vuoksi joissain kuvarunoissa on ivaileva ja pilapiirrosmainen vivahde. Tekijän signeeraus kuvissa vielä voimistaa vaikutelmaa. Tyylissä on myös voimaa ja potentiaalia, kuten mainitsemassasi ”Hakattu vanhus”-runossa. Siinä puut ja ihmiset rinnastetaan toisiinsa. Myös niiden muodot muistuttavat toisiaan. Ihmisen ja puun suhteista on muuten kirjoitettu kiinnostava artikkeli (https://journal.fi/elore/article/view/126754/80071?acceptCookies=1), jossa kirjallisuudentutkija Karoliina Lummaa ja ryhmä metsä- ja ympäristötieteiden tutkijoita käsittelevät ihmisten erityisiä puusuhteita esimerkiksi nykyrunoudessa ja kansanperinteessä.

    Lue koko kommentti
  14. helmityytyvainen sanoo:
    28.5.2024 13:22
    Teoksen jälkimmäinen puolisko ”Erityinen luontosuhde: Metsät” jakautuu vielä kahteen osioon, jotka on merkitty sisällysluetteloon. Ensimmäsen osion viimeisen kuvarunon ”Pirstoutuvat metsät” ja uuden osuuden aloittavan ”Uhanalaisen laulu” -runon välillä tapahtuu asennonvaihdos, jossa teoksen ilmaisu vapautuu. Jälki on kiehkuraista, liikkuvaista ja vapautunutta. Tuntuu, että jokin tulppa on vedetty irti. Aivan viimeisen runon nimi ”Metsäikävä, kertosäe” on kaunis ja haikea. Myös sen runsaus ja ilokas asettelu ovat kuin oodi metsälle.
  15. luumusuu sanoo:
    29.5.2024 17:30
    Metsäikävä on hurmaava uudissana. Se oli myös oma suosikkini. Kuvassa on myös enemmän aseemisuutta ja tulkittavaa. Paksujen monoliittimaisten runkojen sijaan lehdet ja pusikot kuhisevat eläväistä viivaa. Koen kuvan utopistisena. Kenties siinä on yksi teoksen väitteistä. Kuva on ideaali, jonka luo pyritään. Kaiken toisteisuuden ja kontrolloinnin läpi on mahdollista päästä vapaampaan tilaan.
  16. luumusuu sanoo:
    29.5.2024 17:31
    Kuvaa katsellessa se tosin alkaa muistuttaa myös puutarhaa. Puiden välissä kulkee polku. Jotakin on istutettu maahan kukkapenkin muotoon. Näen ruusupensaan ja läikän, joka voisi olla hautakivi. Ehkä kuvasta voi löytää myös kompromissin ihmisen ja muun luonnon väliseen asetelmaan?
  17. luumusuu sanoo:
    29.5.2024 17:31
    Mietiskelen metsäpuutarhoja, joista on tullut viimevuosina suositumpia. Ihmisen istuttama puutarha jäljittelee luonnon kerroksellisia ekosysteemejä, ja tavoittelee monimuotoisuuden säilyttämistä ja edistämistä. Olisiko ”Metsäikävässä” sitä samaa?
  18. helmityytyvainen sanoo:
    30.5.2024 19:58
    Metsäpuutarha on tosi oivaltava näkökulma, sillä runo on samaan aikaan järjestelmällinen ja moninainen. Se muistuttaa permakulttuuria, jossa pyritään ekologisesti kestävään omavaraisuuteen.

    Ajattelen myös ihmisnäkökulman rajoittuneisuutta metsän moninaisuuden ja haarautuvuuden kuvittelemisessa. Luonnon kielellistäminen tai esittäminen paljastaa aina inhimillisen näkökulman. Toki tämä pätee myös katsojaan ja lukijaan, joka tulkitsee luontoteemaisia teoksia.

  19. helmityytyvainen sanoo:
    30.5.2024 19:59
    Sitten taas ajattelen kyllä niinkin, että runoudessa aseemiset keinot voivat kenties kirjoitettua kieltä vapaammin ottaa huomioon esimerkiksi toislajisuuden näkökulmia, koska aseemisuus ei ole lähtökohtaisesti sidottu mihinkäänalistamisen tai rajoittamisen traditioon. Toimijaverkkoteorian käsite voi valaista tilannetta: aseemisessa kielenkäytössä toimijuutta voi ajatella uudella tapaa. Toimijaverkkoteorian kautta voi hahmottaa ja huomioida esimerkiksi eri materiaalien ja olosuhteiden osallisuutta ja vuorovaikutteisuutta. Uskon, että se voi purkaa kahtiajakoa ihmisen ja luonnon väliltä.

    Lue koko kommentti
  20. luumusuu sanoo:
    31.5.2024 10:47
    Totta! Olennainen nosto siitä, miten aseemisuudella voidaan koettaa purkaa kysymystä luontosuhteesta. Kokeellisuus tuntuu osuvan maaliin. Uusi tapa ajatella voi versoa lopulta kenties vain uudesta tavasta tehdä, ja toisin päin. Aiemmin mainitsemani Ala-Hakula kirjoittaa myös Ilkka Juhani Takalo-Eskolan käsialarunoudesta ja toteaa, kuinka runot ”muuttavat mielikuvituksen keinoin maailman näkemisen tapaa, koska niiden katsomisen jälkeen luonnon yksityiskohdissa on vaikea olla näkemättä kirjoituksen piirteitä.” (Käsialoja, 48) Osuva luonnehdinta voisi sopia myös ”Metsäikävä”-runoon, joka heijastelee haaveiden metsäistä puistoa täynnä jälkiä ja kosketusta.

    Lue koko kommentti
  21. helmityytyvainen sanoo:
    4.6.2024 13:26
    Lopussa kahteen osaan jaetut ”Tekijän jälkisanat” asettavat teoksen motiivin ja aseemisuuden ristiriitaiseen valoon, kun taustalla pysynyt tekijä astuu selkeämmin esiin. Jälkisanat selittävät aseemisuutta auki ja samalla ne rajaavat teoksen tulkintamahdollisuuksia kapeammaksi. Ensimmäisen osan jälkisanoissa runoilija kuvailee nykykaupunkilaisen tyhjyyden kokemusta: ”Paikattomissa neliöissä kirkkaiden ruutujen edessä ihminen muuttuu näkymättömäksi”. Toista ja muodoltaan aseemisempaa osaa käsittelevät jälkisanat ovat vähäsanaisemmat mutta puhuttelevat: ”Metsien käyttö ja talousajatteluun kiinnittyvä metsäkuvasto”. Alan nähdä teosta yhä tarkemmin tekijän intentioiden mukaisesti.

    Lue koko kommentti
  22. helmityytyvainen sanoo:
    4.6.2024 13:26
    Lisäksi teoksen jakautuminen kaupunki- ja metsäosuuksiin herättää kysymyksen – miksei ihminen-luonto -vastinparia ole pyritty purkamaan teoksen rakenteen tasolla?
  23. luumusuu sanoo:
    5.6.2024 09:47
    Jälkisanat mietityttävät minuakin. Niissä rakennetaan lyyrisestä minästä jonkinlaista romanttista nomadia. ”Postinumerot vaihtuvat, osoitteet unohtuvat. Repun ja muistikirjan pysyvyys”. Pamflettimainen julistus lisää teoksen yleistunnelman selittelevyyttä. Tietyssä mielessä se jatkaa poliittisella linjalla, joka rakentuu muuallakin teoksessa. Ja on myös raikasta lukea voimakasta poetiikan julistamista. Toisaalta se taas alleviivaa paksulla tussilla. Rautalangasta vääntäminen heikentää teoksen ilmaisuvoimaa kauttaaltaan. Pohdin, kuinka vaikuttava ”Metsäikävä” olisi ollut, jos teos päättyisi suoraan siihen.

    Odotan kiinnostuksella ja innolla, mitä Kallio tekee seuraavaksi. Kukoistuskausi taitaa olla käynnissä, sillä häneltä julkaistiin tänä samana keväänä kaksi muutakin teosta: Kodittomia (omakustanne) ja Postuumit oppilaat (Kulttuurivihkot).

    Lue koko kommentti

Vastaa


helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Avainsanat